Hän olisi voinut, mutta ei sanonut.

Tämä on epäreilua. Koko maailma on epäreilu.

Oikeudenmukaisuuden vaatimus kasvaa päivä päivältä ihmisten sydämissä.  

Voimme nähdä protestoivaa postia facebookissa, kaduilla, aikakausi- ja sanomalehdissä, julisteissa ja yleensäkin mediassa. Se on kuin hiiva, joka koskettaessaan tyytymättömiä ihmissydämiä kasvaa moninkertaiseksi ja luo domino -vaikutuksen ihmissieluissa.

En halua keskustella valitusten aiheellisuudesta, koska niistä suurimmalla osalla on syynsä. Kuitenkin tänä pääsiäisviikkona yksi lause tulee mieleeni, ” Oikeudenmukainen maksaa epäoikeudenmukaisten puolesta.” 

Eikö työntekijästä tunnukin tältä, kun häntä verotetaan palkastaan. Ja heti seuraavassa hetkessä hän näkee uutisissa, että poliitikot käyttävät varoja väärin eikä kansalle turvata perustarpeita. Tai kun hän maksaa veroja samaan aikaan, kun toiset elävät niillä. Eikö rehellisestä veronmaksajasta tunnukin tältä, hänen huomatessaan monet väärin tehdyt asiat.

Enemmänkin  kuin lause, mieleeni nousee tapahtumapaikka. Hän, Oikeudenmukainen ristillä, ”Oikeudenmukainen maksaa väärintekijäin puolesta.”  Tässä kohdassa Hän olisi voinut huutaa:” Tämä on epäreilua! Minä maksan jostakin, mitä en tehnyt. Minua rankaistaan hyvänä olemisesta. Olen täällä, koska vaikka olenkin Jumala, olen enemmän ihminen kuin kukaan tulee koskaan olemaan. Minua nöyryytetään rakastamisen tähden. He haluavat kuolemaani, koska kadehtivat minua. He eivät siedä nähdä kenenkään tekevän asioita muutoin kuin omien uskonnollisten kaavojen mukaan ja poliittisesti oikein.  Kyllä, tämä on epäoikeudenmukaista! On epäoikeudenmukaista, että roikun kahden rikollisen välissä, vaikka olen tehnyt pelkkää hyvää.  On epäoikeuden mukaista, että he vapauttivat kuuluisan rikollisen, sen sijaan, että olisivat antaneet minulle mahdollisuuden välttää ansaitsemattoman rangaistuksen.  On epäreilua nähdä useiden ihmisten, jotka mielistelivät minua jonkin aikaa sitten, haukkuvan minua vihaisesti, koska heitä on manipuloitu taitavasti. Vain viikko sitten he vastaanottivat minut Jerusalemiin palmunoksin, mukavin sanoin ja lauluin. Nyt samat ihmiset vihaavat minua ja jättävät kaupungin ulkopuolelle kuolemaan.  On epäreilua joutua ystäviensä hylkäämäksi vaikeimpana aikana. Miltei kaikki ystävät, jotka ovat olleet kanssani useiden vuosien ajan, ovat nyt hiljaa ja etäisiä. Saan heiltä vain hiljaisuutta. On epäreilua kuulla jonkun lupaavan, ettei anna mitään pahaa tapahtua minulle, ja seuraavassa hetkessä hän kieltää sanansa tai edes tuntevansa minua.  Kyllä, tämä kaikki on epäreilua!  Epäreilun käytöksenne tähden ansaitsette Jumalan iankaikkiset syytökset.  Kyllä, te kaikki! Olette rikollisia. Olette rikollisia, koska vaikenette epäoikeudenmukaisuuden tapahtuessa. Sinä, joka vaikenet, olet yhtä syyllinen kuin  vääryyden tehneetkin. Se on niin epäreilua!

Näin ei kuitenkaan tapahtunut sinä päivänä. Hän olisi voinut huutaa kaikki nuo sanat ristiltä, kun hänellä vielä oli voimia niiden lausumiseen. Hän olisi voinut vedota sydämiin vielä enemmän. Hän olisi voinut lisätä tyytymättömyyden hiivaa. Hän ei kuitenkaan tehnyt näin. Hän ei halunnut toimia sillä tavoin.  Hänen katseensa oli tämän tilanteen yläpuolella. Se mikä ruokki häntä, oli paljon voimakkaampi vihaa tai sitä, mitä kutsumme oikeudeksi.  Jopa ollessaan nöyryytetty, kaltoinkohdeltu, hyljätty, Hän katsoi Isäänsä, Hän katsoi itseään. Hän katsoi ympärilleen myötätuntoisin silmin, inhimillisesti, Jumalaihmiisen ja ihmis-Jumalan inhimillisyydellä.  Ihmiset hänen ympärillään katsoivat häneen, kuten eläimet, kuten verenhimoiset vampyyrit. Hän katsoi takaisin erilailla.

 Hänellä oli aikaa nähdä yhden rikollisen katuvan tekojaan. Hän puhui lohdutuksen ja toivon sanoja,” tänään sinä sinä aloitat paremman elämän”. Hän katsoi kansajoukkoon ja rukoili, ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät”.  Niin, Oikeudenmukainen ei  huutanut oikeutta. Hän, sana, joka tuli lihaksi, oikeutti meidät kaikki. Hän sanoi:” Se on täytetty!” Hän rikkoi oikeudenmukaisuuden kahleet ottaen itselleen syyn, meidän syntimme, kaikkien ihmisten synnit. Hän tuli. Se on täytetty.  Tie on valmis. Aamen. Hallelujaa. 

 “Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,  1. Piet 3:18.

”Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan”

Matt. 5:20