Päivälle riittävät sen omat murheet

Se oli tavallinen työpäivä. Olin työohjajaan kanssa käymässä erään asiakkaan luona. Sen jälkeen olimme menossa pankkiin tekemään rahapanon. Kun pysähdyimme auton pankin edessä, nopeasti kaksi nuorta avasivat auton oven ja sekunnissa tunsin aseen painon rinnassani aivan sydämen kohdalla. "Tämä on ryöstö! Antakaa rahanne!" sanoi hermostunut nuori mies. En tiennyt kuinka reagoida sillä hetkellä mutta aloitin rukoilla ääneen, "Herra, varjele meitä." Rukoukseni sai nuoren miehen hermostumaan vielä enemmän ja nyt hän osoitti asetta päähäni. "Nopeasti, anna rahat!" Annoin kaiken rahan jota meillä oli mukana ja hän vei myöskin salkkuni jossa olivat henkilötodistukset sekä muuta henkilökohtaista tietoa. Seuraava yö kotona oli aika epämukava, mutta samaan aikaan sinä yönä rukoilin paljon.

Kaksi päivää myöhemmin olin jälleen työssä. Muistan niinkuin se olisi tapahtunut juuri nyt. Heräsin ja kun ajattelin mitä oli tapahtunut tunsin itseeni masentuneeksi. Sillä aikaa kun työtoveriini valmistaituivat uuteen työpäivään, minä rukoilin: "Herra, sinä tiedät kuinka voin ja pyydän että tästä kokemuksesta ei koituisi traumaa elämässäni. Tänään en edes tunne työintoa enkä tekisi mitään muutakaan juuri nyt, mutta pyydän sinun voimaasi, käännä kaiken tämän sinun kunniaksi." Sen rukouksen jälkeen tuntui siltä kuin olisin juonnut energia juomaa sielulleni. Sain uutta työ intoa sekä motivaatiota. Seuraavat työpäivät sekä seuraavat työkuukaudet antoivat ennen kokematonta intoa sekä iloa. Sain hyviä työ tuloksia ja sen kauden lopussa olin ensimmäisellä sijalla, olin saavuttanut kaikki työ päämärät ja sain siitä palkka bonuksia.

Voisin olla tässä kertomassa jotain kaunista omasta maastani Brasilia, ja sieltä on paljon kaunista kerrottavaa, mutta valitsin kertoa henkilökohtaisen todellisen tapahtuman. Tämän kaltaisiin tilanteisiin voi joutua kuka vaan. Ei se tarvitse olla ryöstö tilanne. Se voi olla heikkous, joku muu vaikea koskeva tilanne. Joku hetki jolloin tuntuu että kaikki toivo on pyyhitty pois. 

Kuinka monet meistä jo olemme joskus kokeneet elämässä tilanteita jolloin masennus, pelko, epävarmuus tulvivat voimallaan sydämen? Varastaen voiman sekä rohkeuden jatkaa seuravana päivänä? On tilanteita jota me itse luomme mutta on tilanteita johon joudumme vaikka emme ole tehneet mitään. Elämässä käy

Jeesus tiesi oikeasti miten voi käydä elämässä kun hän sanoi opetuslapsille: “Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman" (Joh.16:33b).  Jos olemme Jeesuksen kanssa, olemme voittajan kanssa.

Elämme ristiriitojen sekä tuskien aikaa. Informaation aika on ollut yksinäisyyden aika sekä ihmisten välisten väärinkäsityksien aika sekä sen seurauksena kansojen väärinkäsityksien aika. Viihteen aika on ollut ihmisten tyytymättömyyden aika. Mukavuuden aika on ollut ihmisten epämukavuuden aika itsensä sekä toisten kanssa. Eikö näissä ole ristiriitaa? Miksi? Eikö se ole siksi kun elämme tuskien päivinä, ahtaalla?

Mistä voimme löytää apua? Mistä löydämme ulos pääsyn? Kerran Daavid saapui eräseen paikkaan ja näki että kansa oli kärsinyt tappion viholliselta. Ja vielä pahempaa kansa halusi kostaa tilannetta Daavidille. Mutta vaikeassa sekä masentavassa tilanteessa Daavid löysi voimaa Herralta. Daavid uudistui seuraavia taisteluja varten ja pystyi jatkamaan.

Meillä kaikilla on myöskin ulkonaiset sekä sisäiset taistelut, taisteluja joissa on toisia mukana ja henkilökohtaisia taisteluja. Jeesus sanoi: ”Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet” (Matt. 6:34). Ennen kun nukahdun, jos päiväni oli hyvä, kiitän päivästä. Jos päivä oli raskas ja täynnä vaikeita taisteluja, myöskin kiitän päivästä, mutta muistan nämä Jeesuksen sanat: ”Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet!” Huomenna on uusi taistelu ja armeijoiden Herra on kanssani uudistaen voimani. Jes. 40:27-31 - eiv.

Rukous: Herra, kiitos että et jätä meitä yksin meidän taisteluissa. Olet kansamme, sinä uudistat sekä vapautat. Jeesuksessa, aamen!