Tämä on epäreilua. Koko
maailma on epäreilu.
Oikeudenmukaisuuden
vaatimus kasvaa päivä päivältä ihmisten sydämissä.
Voimme nähdä protestoivaa
postia facebookissa, kaduilla, aikakausi- ja sanomalehdissä, julisteissa ja
yleensäkin mediassa. Se on kuin hiiva, joka koskettaessaan tyytymättömiä
ihmissydämiä kasvaa moninkertaiseksi ja luo domino -vaikutuksen ihmissieluissa.
En halua keskustella
valitusten aiheellisuudesta, koska niistä suurimmalla osalla on syynsä.
Kuitenkin tänä pääsiäisviikkona yksi lause tulee mieleeni, ” Oikeudenmukainen
maksaa epäoikeudenmukaisten puolesta.”
Eikö työntekijästä
tunnukin tältä, kun häntä verotetaan palkastaan. Ja heti seuraavassa hetkessä
hän näkee uutisissa, että poliitikot käyttävät varoja väärin eikä kansalle
turvata perustarpeita. Tai kun hän maksaa veroja samaan aikaan, kun toiset
elävät niillä. Eikö rehellisestä veronmaksajasta tunnukin tältä, hänen
huomatessaan monet väärin tehdyt asiat.
Enemmänkin kuin lause, mieleeni nousee tapahtumapaikka. Hän,
Oikeudenmukainen ristillä, ”Oikeudenmukainen maksaa väärintekijäin puolesta.” Tässä kohdassa Hän olisi voinut huutaa:” Tämä
on epäreilua! Minä maksan jostakin, mitä en tehnyt. Minua rankaistaan hyvänä olemisesta.
Olen täällä, koska vaikka olenkin Jumala, olen enemmän ihminen kuin kukaan
tulee koskaan olemaan. Minua nöyryytetään rakastamisen tähden. He haluavat
kuolemaani, koska kadehtivat minua. He eivät siedä nähdä kenenkään tekevän
asioita muutoin kuin omien uskonnollisten kaavojen mukaan ja poliittisesti
oikein. Kyllä, tämä on
epäoikeudenmukaista! On epäoikeudenmukaista, että roikun kahden rikollisen
välissä, vaikka olen tehnyt pelkkää hyvää.
On epäoikeuden mukaista, että he vapauttivat kuuluisan rikollisen, sen
sijaan, että olisivat antaneet minulle mahdollisuuden välttää ansaitsemattoman
rangaistuksen. On epäreilua nähdä
useiden ihmisten, jotka mielistelivät minua jonkin aikaa sitten, haukkuvan
minua vihaisesti, koska heitä on manipuloitu taitavasti. Vain viikko sitten he
vastaanottivat minut Jerusalemiin palmunoksin, mukavin sanoin ja lauluin. Nyt
samat ihmiset vihaavat minua ja jättävät kaupungin ulkopuolelle kuolemaan. On epäreilua joutua ystäviensä hylkäämäksi
vaikeimpana aikana. Miltei kaikki ystävät, jotka ovat olleet kanssani useiden
vuosien ajan, ovat nyt hiljaa ja etäisiä. Saan heiltä vain hiljaisuutta. On
epäreilua kuulla jonkun lupaavan, ettei anna mitään pahaa tapahtua minulle, ja
seuraavassa hetkessä hän kieltää sanansa tai edes tuntevansa minua. Kyllä, tämä kaikki on epäreilua! Epäreilun käytöksenne tähden ansaitsette
Jumalan iankaikkiset syytökset. Kyllä,
te kaikki! Olette rikollisia. Olette rikollisia, koska vaikenette epäoikeudenmukaisuuden
tapahtuessa. Sinä, joka vaikenet, olet yhtä syyllinen kuin vääryyden tehneetkin. Se on niin epäreilua!
Näin ei kuitenkaan
tapahtunut sinä päivänä. Hän olisi voinut huutaa kaikki nuo sanat ristiltä, kun
hänellä vielä oli voimia niiden lausumiseen. Hän olisi voinut vedota sydämiin
vielä enemmän. Hän olisi voinut lisätä tyytymättömyyden hiivaa. Hän ei kuitenkaan
tehnyt näin. Hän ei halunnut toimia sillä tavoin. Hänen katseensa oli tämän tilanteen
yläpuolella. Se mikä ruokki häntä, oli paljon voimakkaampi vihaa tai sitä, mitä
kutsumme oikeudeksi. Jopa ollessaan
nöyryytetty, kaltoinkohdeltu, hyljätty, Hän katsoi Isäänsä, Hän katsoi itseään.
Hän katsoi ympärilleen myötätuntoisin silmin, inhimillisesti, Jumalaihmiisen ja
ihmis-Jumalan inhimillisyydellä. Ihmiset
hänen ympärillään katsoivat häneen, kuten eläimet, kuten verenhimoiset
vampyyrit. Hän katsoi takaisin erilailla.
Hänellä oli aikaa nähdä yhden rikollisen
katuvan tekojaan. Hän puhui lohdutuksen ja toivon sanoja,” tänään sinä sinä aloitat
paremman elämän”. Hän katsoi kansajoukkoon ja rukoili, ”Anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä mitä tekevät”.
Niin, Oikeudenmukainen ei
huutanut oikeutta. Hän, sana, joka tuli lihaksi, oikeutti meidät kaikki.
Hän sanoi:” Se on täytetty!” Hän rikkoi oikeudenmukaisuuden kahleet ottaen
itselleen syyn, meidän syntimme, kaikkien ihmisten synnit. Hän tuli. Se on
täytetty. Tie on valmis. Aamen.
Hallelujaa.
“Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman
syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan
tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, 1. Piet 3:18.
”Sillä minä sanon teille:
ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja
fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan”
Matt. 5:20